2 | SOTEUUDISTUS SUSI JO SYNTYESSÄÄN

​​

12.5.2021

 

Soteuudistusta on tehty Suomessa 15 vuotta monen eri hallituksen toimesta. Sen vuoksi voisi luulla, että esitys olisi jalostunut malliksi, joka olisi kannatettava. Näin ei kuitenkaan ole, vaan edellisen hallituksen kaavailemasta mallista on menty jorpakkoon. Kaikilla hallituksilla on ollut sama hyvä päämäärä parantaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluita. Parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä olevassa hallituksen sote-esityksessä vastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta ollaan siirtämässä pois kunnilta 21 hyvinvointialueelle, Helsingille ja HUS-yhtymälle.

​

Juha Sipilän hallituksen kaavailema malli kaatui loppusuoralla, kun pääministeri Sipilä teki johtopäätökset hallituksensa osalta ja jätti eronpyynnön vähän ennen eduskuntavaaleja. Uusi hallitus alkoi kasaamaan soteuudistusta vihervasemmiston ehdoilla ja yksityiset yritykset palveluntuottajina ohjattiin sivupoluille. Keskustalle tärkeät maakunnat saivat uuden nimen eli hyvinvointialue, vaikka puheenjohtaja Annika Saarikko ei siitä riemastunutkaan. Hän antoikin alueille vielä kolmannen nimen eli kukkaruukku, mikä lausunto ilmensi erimielisyyttä tämän hallintohimmelin nimestä.

​

Vielä Sipilän hallituksen aikana sotekustannusten kasvua piti hillitä kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä, mutta nykyisen hallituksen sote-esitys voi heikentää julkista taloutta jopa neljällä miljardilla vuoteen 2030 mennessä. On luonnollista, että siirtymävaiheessa lisäkustannuksia tulee, mutta suuri ongelma on se, että hallituksen kaavailema sotemalli ei sisällä asiantuntijoiden mukaan kannusteita laadukkaaseen ja tehokkaaseen palvelutuotantoon. Yksityisellä puolella on ollut voimakkaita kehityspanostuksia terveysteknologiaan, jotka yhteistyömalleissa ovat myös julkisen puolen hyödynnettävissä. Soterahoitus tulisi jatkossa valtiolta ja jos maakunnat joutuvat hyvinvointialueiden rahankäytön kannalta ongelmiin, valtio rientää pelastamaan ne. Erittäin huono muutos nykyiseen olisi myös, että hallituksen sotemalli näyttää johtavan julkisen ja yksityisen sektorin nykyisen kustannustehokkaan työnjaon hylkäämiseen. Kolmas iso ongelma on, että isot kaupungit ympäristökuntineen ovat joutumassa maksumiehiksi uudistukselle ainakin nykyisen keskeneräisen rahoitusmallin mukaan.

​

Eduskunnasta on kantautunut poikkeuksellista kritiikkiä siitä, kuinka sote-esitystä yritetään laajasta asiantuntijoiden kritiikistä huolimatta runtata läpi kovalla kiireellä. Hallitus on monessa yhteydessä esimerkiksi koronakriisin hoidossa korostanut sitä, että se kuuntelee herkällä korvalla asiantuntijoita ja perustaa päätöksensä tutkittuun tietoon. Tämä tuntuu olevan kovin valikoivaa, kun kiireessä koetetaan hoputtaa valiokuntia käsittelemään normaalia rytmiä nopeammin sote-esitystä ja asiantuntijalausuntoihin perustuvia virkamiesten pohjatekstejä korjaillaan uusiksi paremmin omaan käsitykseen sopiviksi. Tämä sama asiantuntijoiden ohittaminen näkyy muutoinkin tällä hetkellä, kun esimerkiksi kehysriihessä valtiovarainministeriön laskelmat työllisyystoimien vaikuttavuudesta ohitettiin ja korvattiin muiden ministeriöiden paremmin omiin mielipiteisiin sopivilla laskelmilla.

​

Parlamentaarinen komitea päätyi maaliskuussa siihen, että soteuudistukseen liittyvälle maakuntaverolle ei ole tässä vaiheessa edellytyksiä. Innokkaimmat verottajat tässä yhteydessä eli Vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajat komiteassa jättivät eriävän mielipiteen, joiden mukaan uuden veromuodon valmistelu olisi aloitettava välittömästi. Hallituspuolueilla näyttää olevan erimielisyyttä tässäkin asiassa. Juuri saatiinkin lukea tähän asiaan liittyvä ilmoitus opetusministeri Jussi Saramolta ( vas ), että soteuudistus ei toteudu ilman maakuntaveroa. Tämän voisi lukea positiiviseksi ilmoitukseksi, sillä maakuntavero ei näillä näkymin tällä hyvinvointialueiden tehtävärakenteella tule etenemään ja silloin ei etenisi tämä soteuudistuskaan, joka olisi susi jo syntyessään. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk) toteaa tuoreessa lausunnossaan, että maakuntaverossa on isoja ongelmia. Maakuntaveroa vastaan puhuvia seikkoja ovat sen työn verotukseen aiheuttama kiristymispaine sekä mahdollinen alueellisten erojen kasvu ja palveluiden yhdenvertaisuuden heikkeneminen. Yleisesti voi todeta, että tämä sotemalli on laadittu ensisijaisesti hallinnon eikä palvelutuotannon näkökulmasta.

​

Yksityisille yrityksille on hallituksen mallissa jäämässä mopen osa. Suuri ongelma mallissa olisi se, että hyvinvointialueet eivät voisi hillitä kustannusten kasvua hankkimalla ostopalveluja kuten kunnat voivat nykyisin tehdä. Ostopalveluilla ja ulkoistuksilla on saavutettu suuria kustannushyötyjä. Näitä ovat olleet päättämässä myös nykyisten hallituspuolueiden edustajat, jotka ovat ottaneet asiat asioina ja ajatelleet ensisijaisesti palvelujen järkevää ja kustannustehokasta järjestämistä ilman ideologista painotusta. Näitä alueita ovat muun muassa Meri-Lappi ja Lahden alue. Uudessa sote-esityksessä on mm. riittävän oman palvelutuotannon vaatimus, joka tarkoittaa sitä, että jatkossa hyvinvointialueen tulee ottaa omaksi toiminnaksi niitä toimintoja, joita tällä hetkellä tuotetaan paljolti palveluseteleiden turvin. Moni pieni ja keskisuuri hyvinvointialan yksityinen palveluntuottaja uhkaa kuviossa pudota pois kokonaan julkisten toimijoiden yhteistyökumppanina.